Säästyin oikeastaan melkein kaikilta alkuraskauden "vaivoilta". Missään vaiheessa en oksentanut, muutaman kerran tunsin kuvottavaa oloa mutta se siinä. Väsymys oli joillain viikolla uskomatonta, ja se teki työnteosta melko haastavaa. Siitäkin selvittiin - se oli pientä! Tärkeää oli antaa itselleen lupa levätä silloin kun siltä tuntui. Uni auttoi jaksamiseen ja uskon myös siihen, että kun annoin itseni levätä, vältyin muilta vaivoilta. Ei ollut pakko rehkiä, siivota kämppää tai laittaa ruokaa. Välillä tekemättömät hommat stressasivat, mutta ne piti osata jättää omaan arvoonsa.
Siitä asti kun raskaustesti näytti plussaa, tunsin syvää onnellisuutta. Jokainen päivä oli toista onnellisempi ja huomasin hymyileväni jatkuvasti. Se oli ihana tunne, en ollut koskaan kokenut sellaista. Sama onni jatkuu edelleen - olen raskauden ja tyttöjen syntymän myötä oppinut vielä enemmän nauttimaan hetkistä. Joka päivä on ihme!
Olihan muuten se jatkuva viluntunne läsnä alussa. Ihan koko ajan oli kylmä! Vaikka puin mitä päälleni, tärisin. Sen sijaan taas minkäänlaisia mielihaluja tiettyjä ruokia tai muuta kohtaan en kokenut missään vaiheessa.
Kaiken kaikkiaan alkuraskaus sujui ihan täydellisesti, emmekä me jännittäneet mieheni kanssa ultrakäyntejä liikaa. Rakenneultrassa saimme tietää odottavamme tyttöjä, ja siitä viestitettiin heti kaikille. Voi äly, meille tulisi kaksi prinsessaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti